Suosikki–altavastaaja-vinouma: mitä pitkä kerroin maksaa

Mitä pienempi lopputuloksen todennäköisyys on, sitä suuremman osan kertoimesta vedonvälittäjä pitää itsellään. Tämä on suosikki–altavastaaja-vinouma, ja se näkyy suoraan hinnoissa: 81 ottelun ja 25 välittäjän aineistossa mediaanihinnalla lyödyn vedon odotusarvo oli selvillä suosikeilla −4,2 prosenttia ja alle kymmenen prosentin todennäköisyyksissä −16,8 prosenttia. Sama analyysi, sama markkina, nelinkertainen hinta.

Mitä suosikki–altavastaaja-vinouma tarkoittaa?

Suosikki–altavastaaja-vinouma (englanniksi favourite–longshot bias) tarkoittaa sitä, että pitkien kertoimien kohteet ovat suhteessa kalliimpia kuin lyhyiden kertoimien kohteet. Vedonlyöjä maksaa altavastaajasta enemmän kuin sen todennäköisyys edellyttäisi, ja suosikista suhteessa vähemmän.

Ilmiö havaittiin ensimmäisenä hevoskilpailujen totalisaattoriaineistoista jo 1940-luvun lopulla, ja se on sittemmin toistettu lukuisissa lajeissa ja markkinoissa. Taloustieteessä siitä on kirjoitettu paljon; Snowberg ja Wolfers kävivät vuoden 2010 tutkimuksessaan läpi kaksi kilpailevaa selitystä sille, miksi vinouma on niin sitkeä: pelaajien mieltymys riskiin ja pienten todennäköisyyksien järjestelmällinen yliarviointi.

Vinoumassa on kaksi puolta, jotka on hyvä pitää erillään.

Hinnoittelupuoli. Vedonvälittäjä lataa katteestaan suuremman osan pitkän kertoimen valintaan. Tämä on mitattavissa suoraan tämän hetken kertoimista.

Tulospuoli. Pitkät kertoimet toteutuvat pitkässä juoksussa harvemmin kuin niiden hinta antaa ymmärtää. Tämän todentaminen vaatii tuhansia päättyneitä otteluita ja niiden sulkeutumiskertoimet, eikä sitä voi mitata yhden päivän poikkileikkauksesta.

Miten vinouma näkyy tämän hetken kertoimissa?

Hain 26.7.2026 lopputulosmarkkinan kertoimet seitsemästä sarjasta: Valioliiga, Brasilian Série A, Allsvenskan, Eliteserien, MLS, Liga MX ja MLB. Aineistoon kertyi 102 ottelua, 25 vedonvälittäjää ja 4 774 yksittäistä hintaa.

Ensimmäinen mittaus ei vaadi mitään oletuksia siitä, mikä on oikea todennäköisyys. Se vertaa vain hintoja keskenään. Otin vertailukohdaksi Pinnaclen, joka hyväksyy suuria panoksia ja jonka hintoja markkina seuraa, ja laskin jokaiselle valinnalle, kuinka monta prosenttia sen mediaanihinta muualla markkinalla oli tästä hinnasta. Jos vinoumaa ei olisi, luvun pitäisi olla suunnilleen sama riippumatta kertoimen koosta.

Luku laskee tasaisesti kertoimen kasvaessa. Lyhyissä suosikeissa markkina tarjoaa käytännössä saman hinnan kuin Pinnacle, mutta 5.00–9.99:n kohteissa mediaanivälittäjän hinta jää yli viisi prosenttia sen alle. Leikkaus kohdistuu sinne, missä maksettava voitto on suurin.

Yli kymmenen kertoimen kohteita aineistossa oli vain viisi, joten siitä haarukasta ei saa luotettavaa lukua. Voittajakertoimet käsitellään erikseen jäljempänä, ja siellä otos on toista luokkaa.

Paljonko pitkä kerroin maksaa odotusarvona?

Hintasuhde kertoo suunnan. Vedonlyöjää kiinnostaa kuitenkin euro, ja siihen päästään laskemalla odotusarvo. Se vaatii yhden lisäoletuksen: jonkin arvion siitä, mikä on lopputuloksen todellinen todennäköisyys.

Käytin Pinnaclen kertoimia, joista kate on poistettu. Sen mediaanikate oli tässä aineistossa 5,1 prosenttia, eli hinnat ovat lähellä puhdasta näkemystä. Menetelmänä oli kertoimien suhteeseen perustuva normalisointi, joka ei oleta katteen jakautuvan tasaisesti valintojen kesken. Sen jälkeen laskin, paljonko sata euroa palauttaa keskimäärin, jos veto lyödään mediaanivälittäjän hinnalla. Odotusarvon laskeminen käydään vaiheittain läpi value- ja EV-oppitunnissa.

Mukaan otettiin ne 220 valintaa, joille löytyi Pinnaclen hinta ja vähintään neljä kilpailevaa hintaa. Ne jakautuvat 81 otteluun.

Sarake on monotoninen. Jokainen askel kohti pidempää kerrointa vie odotusarvoa alaspäin, ja ero ääripäiden välillä on nelinkertainen. Alimman rivin seitsemän havaintoa on liian vähän tarkkaan lukuun, mutta suunta on sama kuin ylempänä.

Käytännön mittakaava: sadan euron panos suosikkiin palauttaa keskimäärin 95,80 euroa ja sadan euron panos pitkään altavastaajaan noin 83 euroa. Sata vetoa kumpaakin, ja ero on 1 260 euroa ilman että kumpikaan valinta on ollut sen huonompi näkemys.

Yksi varaus tähän kuuluu. Jos myös Pinnacle lataa katettaan pitkiin kertoimiin, todellinen ero on tässä esitettyä suurempi. Laskutapa siis pikemminkin aliarvioi vinouman kuin liioittelee sitä.

Miltä vinouma näyttää yhdessä ottelussa?

Aggregaatti kätkee sen, miten selvä ilmiö on yksittäisessä kohteessa. Eliteserienin ottelu Sandefjord–Bodø/Glimt 26.7.2026 on tyypillinen suosikkiasetelma, ja siihen löytyi hinta 23 välittäjältä.

Pinnaclen kertoimet olivat 7.94, 5.81 ja 1.35, joiden kate on 3,9 prosenttia. Puhdistettuina ne tarkoittavat 11,7 prosenttia kotivoitolle, 16,0 prosenttia tasapelille ja 72,3 prosenttia vierasvoitolle.

Suosikin hinta on käytännössä sama kaikkialla. Kotivoitosta ja tasapelistä leikataan reilu kymmenesosa. Vedonlyöjä, joka pelaa vierasvoiton keskivertohinnalla, häviää pitkällä aikavälillä noin kolme prosenttia panoksestaan; kotivoiton pelaaja häviää yli seitsemäntoista.

Sama ottelu kertoo myös, mikä tähän auttaa. Paras tarjolla ollut hinta Sandefjordille oli 9.00, mikä nostaa saman vedon odotusarvon +4,9 prosenttiin. Kotivoiton hinnat vaihtelivat välillä 6.00–9.00, kun vierasvoiton hinnat mahtuivat väliin 1.28–1.42. Hajonta on suurinta juuri siellä, missä katettakin on eniten.

Myös hintojen järjestys noudattaa edellä kuvattua rakennetta. Kotivoiton kaksi parasta hintaa, 9.00 ja 8.60, tulivat molemmat vedonvälitysporsseista, kun taas vierasvoiton paras hinta 1.42 löytyi tavalliselta välittäjältä. Suosikin hinnoittelussa perinteiset toimijat kilpailevat kärjestä; altavastaajan hinnoittelussa ne jäävät jälkeen.

Koko aineistossa sama korjaus toimii yhtä hyvin. Kun jokainen veto lyödään parhaalla tarjolla olleella hinnalla, odotusarvo on jokaisessa haarukassa −1,8 prosentin ja +3,8 prosentin välillä, ja kahdessa pisimmässä haarukassa se kääntyi positiiviseksi. Vinouma on siis ennen kaikkea keskivertohinnan ominaisuus, ja markkinan paras hinta on pitkissäkin kertoimissa lähellä reilua.

Onko vinouma sama kaikilla vedonvälittäjillä?

Ei ole, ja ero on suurempi kuin voisi olettaa. Laskin jokaiselle välittäjälle erikseen, mikä on odotusarvo ottelun suosikilla ja mikä ottelun pisimmällä vaihtoehdolla. Alla mukana ovat ne toimijat, joilta kertyi vähintään 15 kolmen vaihtoehdon ottelua.

Taulukon alaosa on kiinnostavin. Kaksi viimeistä riviä ovat vedonvälitysporsseja, joissa pelaajat asettavat hinnat toisilleen ja alusta ottaa palkkionsa voitosta. Niissä eroa suosikin ja altavastaajan välillä ei käytännössä ole.

Havainto on merkittävä, koska se erottaa markkinat toisistaan. Jos vinouma seuraisi pelkästään siitä, että pienten todennäköisyyksien arvioiminen on vaikeaa, sen pitäisi näkyä myös pörssien hinnoissa. Ilmiö näyttää siis olevan ainakin osittain hinnoittelijan valinta, ja sen suuruus vaihtelee liiketoimintalinjan mukaan yhdestä prosenttiyksikön kymmenyksestä kahdeksaan prosenttiyksikköön. Pörssien rakenteesta seuraa tähän yksi varaus, joka käsitellään jäljempänä.

Erot välittäjien kokonaiskatteessa ovat samaa suuruusluokkaa. Kolmen vaihtoehdon jalkapallo-otteluissa mediaanikate vaihteli 1,1 prosentista 14,9 prosenttiin. Kun jokaisen ottelun jokaiselle vaihtoehdolle poimittiin paras hinta koko markkinalta, yhdistetty kate putosi mediaaniottelussa 1,0 prosenttiin. Markkinan hinnoittelun yhdenmukaisuutta on käsitelty tarkemmin markkinatehokkuuden analyysissä.

Onko vinouma yhtä suuri kaikissa sarjoissa?

Ei ole, ja ero kasvaa sitä mukaa kuin sarjan seuranta ohenee. Laskin jokaiselle sarjalle erikseen, mikä on odotusarvo ottelun suosikilla ja mikä sen pisimmällä vaihtoehdolla.

Suosikkisarake on käytännössä vakio. Sarjasta riippumatta ottelun todennäköisimmän lopputuloksen hinta on suunnilleen viisi prosenttia reilun alapuolella. Kaikki vaihtelu on toisessa sarakkeessa.

Valioliigassa vinouma katoaa lähes kokonaan. Se on maailman seuratuin ja vaihdetuin jalkapallosarja, jonka jokaista ottelua hinnoittelee 21 välittäjää, ja kilpailu ulottuu sarjan pisimpiin hintoihin asti. Liga MX:ssä ja Eliteserienissä altavastaajasta leikataan seitsemän prosenttiyksikköä enemmän kuin suosikista.

Otokset ovat sarjatasolla pieniä, viidestä kahteenkymmeneen otteluun, joten järjestystä ei kannata lukea tarkkana paremmuuslistana. Ääripäiden ero on silti niin suuri, että sitä on vaikea selittää satunnaisuudella, ja se osoittaa samaan suuntaan kuin välittäjäkohtainen vertailu: vinouma on suurimmillaan siellä, missä hinnoista kilpaillaan vähiten.

Onko tasapeli hinnoiteltu altavastaajan tavoin?

Tasapeli on jalkapallon lopputulosmarkkinan erikoistapaus, koska sen todennäköisyys asettuu lähes aina 20 ja 30 prosentin väliin. Koko aineistossa tasapelin odotusarvo mediaanihinnalla oli −9,0 prosenttia ja muiden valintojen −6,4 prosenttia, mikä näyttäisi tekevän siitä markkinan huonoimmin hinnoitellun kohteen.

Vertailu on kuitenkin harhaanjohtava, koska tasapelin mediaanitodennäköisyys oli 24,2 prosenttia ja muiden valintojen 36,2 prosenttia. Osa erosta selittyy siis pelkästään sillä, että tasapeli on keskimäärin epätodennäköisempi. Kun valinnat jaetaan todennäköisyysväleihin ja tasapeliä verrataan vain samalla tasolla oleviin voittovalintoihin, ero kutistuu.

Alemmassa välissä tasapeli on prosenttiyksikön verran kalliimpi, ylemmässä se on hieman edullisempi. Kumpikaan ero ei ole tämän kokoisessa otoksessa merkittävä.

Havainto on kiinnostava juuri siksi, että se on nollatulos. Hinnoittelun ratkaisee lopputuloksen todennäköisyys, ja lopputuloksen tyyppi jää sen varjoon. Sama pätee kotikenttään: 30–50 prosentin todennäköisyysvälissä kotivoiton odotusarvo oli −6,2 prosenttia ja vierasvoiton −6,0 prosenttia. Vinouma on siis puhtaasti todennäköisyysasteikkoa pitkin kulkeva ilmiö.

Miksi altavastaaja hinnoitellaan tiukemmin?

Syitä on useita, ja ne vaikuttavat samaan suuntaan yhtä aikaa.

Kysyntä. Pitkiä kertoimia ostetaan. Pienellä panoksella suureen voittoon tähtäävä veto on tuotteena houkuttelevampi kuin 1.30:n suosikki, ja hinnoittelija myy sitä, mitä ostetaan. Sama logiikka näkyy siinä, että moninkertaiset yhdistelmävedot ja pitkät voittajakohteet ovat markkinan katteikkaimpia tuotteita.

Riskin epäsymmetria. Yhden altavastaajan osuminen maksaa välittäjälle moninkertaisesti sen, mitä suosikin osuminen maksaa. Kate pitkässä kertoimessa on puskuri tätä vastaan.

Pyöristys. Kerroin 1.35 pyöristetään sadasosan tarkkuudella, mikä on 0,7 prosenttia hinnasta. Kerroin 8.00 pyöristetään usein neljäsosan tai puolen yksikön tarkkuudella, jolloin sama pyöristys on kolme prosenttia. Osa erosta syntyy pelkästä hinnoittelun karkeudesta.

Epävarmuus. Pienen todennäköisyyden arvioiminen on suhteessa epätarkempaa kuin suuren. Kolmen prosentin virhe 70 prosentin arviossa on neljä prosenttia arvion koosta; sama virhe 8 prosentin arviossa on lähes 40 prosenttia. Hinnoittelija suojautuu epävarmuudelta siihen suuntaan, joka maksaa hänelle vähemmän.

Kilpailun puute. Suosikkien hinnat ovat vertailtavissa yhdellä silmäyksellä ja niistä kilpaillaan näkyvästi. Pitkien kertoimien vertailu vaatii enemmän työtä, ja siksi siellä on tilaa pitää hintaa alempana.

Johtuuko vinouma pelaajista vai välittäjistä?

Tutkimuskirjallisuudessa selityksiä on tarjottu kahdesta suunnasta. Kysyntäselityksen mukaan vedonlyöjät itse hinnoittelevat pitkät kertoimet väärin: pieni todennäköisyys yliarvioidaan järjestelmällisesti, tai suuresta mahdollisesta voitosta ollaan valmiita maksamaan ylihintaa. Tarjontaselityksen mukaan hinnoittelija tekee sen tietoisesti, koska pitkiin kertoimiin sisältyy hänelle enemmän riskiä ja koska tuotteelle on kysyntää. Snowberg ja Wolfers päätyivät vuoden 2010 työssään pitämään todennäköisyyksien virhearviointia paremmin aineistoon sopivana selityksenä kuin riskinhalua.

Tämän aineiston välittäjäkohtainen taulukko antaa aiheeseen yhden havainnon. Vedonvälitysporsseissa hinnat asettavat pelaajat toisilleen, ja niissä vinoumaa ei esiintynyt. Jos ilmiö syntyisi pelkästään siitä, että vedonlyöjät arvioivat pieniä todennäköisyyksiä väärin, saman virheen pitäisi näkyä myös siellä, missä vedonlyöjät asettavat hinnat itse.

Johtopäätöstä pitää kuitenkin varoa yhdestä syystä. Pörssi ei ota katetta kertoimesta lainkaan, vaan komission voitosta, ja komissio on sama riippumatta siitä, onko kerroin 1.30 vai 30.00. Pörssin hinnoittelurakenne on siis lähtökohtaisesti tasainen koko asteikolla, kun taas kertoimeen leivottu kate voi vaihdella vapaasti. Osa erosta seuraa siten pelkästä liiketoimintamallista.

Käytännön vedonlyöjälle kysymys ilmiön alkuperästä on toissijainen. Olipa syy kummalla puolella tahansa, hinta on se, mikä se on, ja se vaihtelee saman lopputuloksen kohdalla paikasta toiseen kymmeniä prosentteja.

Missä vinouma on suurimmillaan?

Voittajakertoimissa. Ne ovat markkinan ääripää, koska kohteita on kolmekymmentä ja hinnat ulottuvat kuudesta yli tuhanteen. Hain kolmen sarjan mestaruuskertoimet samana päivänä.

Yksittäisen ottelun lopputulosmarkkinassa kate on tyypillisesti 5–10 prosenttia. Mestaruusmarkkinassa se on kaksin- tai kolminkertainen, ja NHL:n tapauksessa yli neljännes.

Katteen jakautuminen näkyy vielä selvemmin yksittäisissä kohteissa. Super Bowlin ennakkosuosikin Los Angeles Ramsin hinta vaihteli neljän välittäjän kesken välillä 5.75–6.50, eli 13 prosenttia. Saman markkinan pisimmissä kohteissa erot ovat toista luokkaa: Miami Dolphinsista sai 301 tai 801 välittäjästä riippuen ja Arizona Cardinalsista 455 tai 1001. Ensimmäisessä tapauksessa hintaero samasta lopputuloksesta on 166 prosenttia.

Voittajakertoimissa yhdistyy kaikki, mikä tekee hinnoittelusta karkeaa. Kohde on kaukana tulevaisuudessa, hintaa tarjoaa harva toimija, panosrajat ovat matalia ja raha korjaa linjaa hitaasti. Suosikki–altavastaaja-vinouma on näistä näkyvin, koska markkina sisältää valintoja koko todennäköisyysasteikolta yhtä aikaa.

Kate määrää myös sen, kuinka hyvä näkemyksen on oltava. NHL:n mestaruusmarkkinan 26 prosentin kate tarkoittaa, että keskimääräinen veto palauttaa 79 senttiä eurolta. Nollatulokseen pääsemiseksi oman arvion on ylitettävä markkinan arvio noin neljänneksellä: jos markkina antaa joukkueelle viisi prosenttia, oman arvion on oltava yli kuusi ja kolme kymmenystä prosenttia. Tämä on paljon vaadittu kohteesta, jonka ratkeamiseen menee kokonainen kausi.

Mukaan on laskettava vielä yksi kustannus, joka ei näy kertoimessa. Panos on sidottu siitä hetkestä, kun veto lyödään, mestaruuden ratkeamiseen asti. Kesäkuussa lyöty veto seuraavan kesäkuun mestarista pitää rahat kiinni vuoden, eikä sinä aikana ole mahdollista reagoida loukkaantumisiin, pelaajakauppoihin tai kauden kulkuun. Sama pääoma kiertäisi otteluvedoissa kymmeniä kertoja.

Näkyykö vinouma myös kahden vaihtoehdon markkinoilla?

Näkyy, mutta vaimeampana. Aineiston MLB-ottelut ovat kahden vaihtoehdon markkinoita, joissa kertoimet asettuvat tyypillisesti välille 1.40–3.00. Kummankin joukkueen hinnat ovat siis lähellä toisiaan.

Ero on 1,4 prosenttiyksikköä, kun kolmen vaihtoehdon jalkapallossa se oli tyypillisesti 3–5 prosenttiyksikköä ja äärimmillään yli kahdeksan. Selitys on suoraviivainen: kun pisin hinta on 3.00, vinoumalle ei jää tilaa. Ilmiön voimakkuus seuraa kertoimen hajontaa markkinan sisällä.

Tästä seuraa käyttökelpoinen nyrkkisääntö kohteen valintaan. Mitä leveämmälle saman markkinan hinnat hajaantuvat, sitä enemmän katetta on ladattu sen pitkään päähän. Tasaväkinen kahden vaihtoehdon markkina on vedonlyöjälle edullisin lähtökohta, mestaruuskerroin kallein.

Miksi yhdistelmävedon kate kasvaa jalka jalalta?

Yhdistelmävedon kerroin syntyy kertomalla yksittäisten kohteiden kertoimet keskenään. Samalla kertautuu jokaisen jalan kate. Tämä on suorin käytännön seuraus edellä mitatuista luvuista, ja se selittää, miksi pitkistä kohteista kootut kupongit ovat markkinan kalleinta tavaraa.

Alla mitattujen jalkakohtaisten odotusarvojen kertautuminen, kun jalat ovat eri otteluista.

Viiden altavastaajan kuponki palauttaa keskimäärin 54 senttiä eurolta. Sama kuponki viidestä suosikista palauttaa 81 senttiä. Kummassakin tapauksessa kyseessä on sama markkina, samat ottelut ja sama vedonlyöjä; ainoa ero on se, mistä kohtaa todennäköisyysasteikkoa jalat on poimittu.

Sama korjaus toimii tässäkin. Kun jokainen jalka lyödään markkinan parhaalla hinnalla, neljän suosikin kupongin odotusarvo on −3,2 prosenttia mediaanihintojen −15,8 prosentin sijaan. Kertautuminen toimii kumpaankin suuntaan, ja siksi hinnan hakeminen tuottaa yhdistelmävedoissa enemmän kuin yksittäisissä.

Kannattaako suosikkeja siis pelata aina?

Ei kannata, ja tämä on vinouman tavallisin väärinkäyttö. Aineisto kertoo, että suosikin hinnassa on vähemmän katetta, ja se on eri asia kuin väite, että suosikin voittaminen olisi kannattavaa.

Suosikkien mekaaninen pelaaminen tuottaa keskimäärin −4,2 prosenttia. Se on huomattavasti parempi kuin altavastaajien −11,6 prosenttia, ja silti se on tappiollista. Vinouman ainoa käyttökelpoinen opetus koskee sitä, mistä kohtaa markkinaa etua kannattaa etsiä, ja mitä hintaa siitä maksaa.

Toinen syy varovaisuuteen on se, että ilmiö on tunnettu. Sitä on tutkittu vuosikymmeniä, ja hinnoittelijat tuntevat sen paremmin kuin vedonlyöjät. Aineiston perusteella se on tietoinen hinnoittelupäätös, joten sen olettaminen huomaamattomaksi virheeksi on virhe itsessään.

Oikea tapa käyttää vinoumaa koskee kohteen valintaa ja hinnan hakemista. Altavastaajaa kannattaa pelata silloin, kun oma arvio ylittää markkinan hinnan riittävällä marginaalilla, ja hinta kannattaa hakea sieltä, missä leikkaus on pienin. Aineiston Sandefjord-esimerkissä sama valinta oli mediaanihinnalla 17 prosenttia tappiollinen ja parhaalla hinnalla viisi prosenttia voitollinen. Ero syntyi kokonaan siitä, mistä hinta otettiin.

Kolmas huomio koskee sitä, miten omia tuloksia kannattaa tulkita. Jos pelaa pääosin pitkiä kertoimia, lähtötaso on kymmenisen prosenttia miinuksella, ja sadan vedon otoksessa se hukkuu satunnaisvaihtelun alle. Suosikkeja pelaavan lähtötaso on neljä prosenttia miinuksella. Kaksi vedonlyöjää voi siis tehdä yhtä hyvää työtä ja päätyä hyvin erilaiseen tulokseen ilman, että kummankaan näkemys on toista parempi.

Miten vinouman ottaa huomioon omassa pelaamisessa?

Käytännön seuraukset ovat konkreettisia ja mitattavia.

1. Laske kertoimet aina todennäköisyyksiksi

   Jaa 1 / kerroin ja normalisoi summa sataan prosenttiin. Vasta puhdistettua lukua voi verrata omaan arvioon. Kerroin itsessään sisältää katteen, ja katteen osuus on pitkissä kertoimissa suurempi.

2. Vaadi pitkältä kertoimelta suurempaa etua

   Aineiston perusteella keskivertohinta 6.00:n kohteessa on noin kymmenen prosenttia jäljessä reilusta. Jos oma arviosi ylittää markkinan vain muutamalla prosentilla, koko etu menee katteeseen.

3. Hae paras hinta erityisesti pitkissä kertoimissa

   Suosikeissa hintaero on tyypillisesti alle kaksi prosenttia. Pitkissä kertoimissa se on kymmeniä prosentteja, ja mestaruusmarkkinoissa se voi olla yli sata. Sama työ tuottaa siellä moninkertaisesti.

4. Tarkista, mistä markkinasta hinta on peräisin

   Vedonvälitysporssien hinnoittelussa vinoumaa ei tässä aineistossa esiintynyt. Jos pelaat säännöllisesti pitkiä kertoimia, hinnan lähde ratkaisee enemmän kuin näkemyksen tarkkuus.

5. Mittaa omat vetosi hintahaarukoittain

   Erittele tulokset kertoimen mukaan: alle 2.00, 2.00–4.00 ja yli 4.00. Jos tuotto on selvästi heikoin pisimmässä haarukassa, syy löytyy todennäköisemmin hinnoittelusta kuin valinnoista.

6. Suhtaudu voittajakertoimiin kustannuksen kautta

   20 prosentin kate tarkoittaa, että näkemyksen on oltava viidenneksen markkinaa parempi ennen kuin veto on nollatulos. Näissä kohteissa kannattaa vertailla hintoja poikkeuksellisen huolellisesti.

Laskuesimerkki: paljonko etua altavastaaja vaatii?

Otetaan kohde, jonka markkinahinta on 6.00. Katteen puhdistuksen jälkeen markkinan arvio lopputuloksen todennäköisyydestä on aineiston tyypillisen kymmenen prosentin leikkauksen mukaan noin 15,0 prosenttia, mikä vastaa reilua kerrointa 6.67.

Jos oma arviosi on 16 prosenttia, veto näyttää katteen läpi kannattavalta: 0,16 × 6,00 = 0,96, eli neljä prosenttia tappiolla. Nollatulokseen tarvitaan 16,7 prosentin arvio ja viiden prosentin odotusarvoon 17,5 prosentin arvio. Markkinan 15,0 prosentin arviosta on siis noussava 2,5 prosenttiyksikköä, mikä on kuudennes koko arviosta.

Sama lasku suosikkipäässä näyttää toisenlaiselta. Hinnalla 1.46, jonka reilu vastine on 1.55, nollatulokseen riittää 68,5 prosentin arvio markkinan 64,5 prosenttia vastaan. Ero on neljä prosenttiyksikköä eli kuusi prosenttia arvion koosta. Näkemyksen tarkkuudelta vaaditaan pitkässä kertoimessa moninkertaisesti enemmän.

Mitä tämä aineisto ei kerro?

Rajaukset kannattaa sanoa auki, koska ne määrittävät, mihin lukuja voi käyttää.

Kyseessä on yhden päivän poikkileikkaus. Luvut kuvaavat suuruusluokkia ja suuntaa, eivätkä yksittäiset desimaalit kestä painoa. Otos painottuu kesäkauden sarjoihin, ja pisin haarukka jäi seitsemään havaintoon.

Odotusarvolaskenta nojaa siihen, että matalan katteen referenssivälittäjän puhdistettu hinta on paras saatavilla oleva arvio todellisesta todennäköisyydestä. Oletus on vakiintunut ja empiirisesti perusteltu, ja silti se on oletus. Ensimmäinen taulukko, joka vertaa pelkkiä hintoja keskenään, ei tarvitse sitä lainkaan ja näyttää saman ilmiön.

Aineisto ei myöskään kerro mitään siitä, kuinka usein altavastaajat oikeasti voittavat. Mittauksen kohteena on hinnoittelu. Tulospuolen todentaminen vaatisi tuhansien päättyneiden otteluiden sulkeutumiskertoimet ja lopputulokset.

Viimeinen varaus koskee saatavuutta. Parhaan hinnan poimiminen edellyttää tiliä usealla välittäjällä, ja voittavien pelaajien panosrajoja kavennetaan. Laskennallinen −1 prosentin taso on saavutettavissa vain osittain.

Mittauksen voi toistaa itse ilman erikoistyökaluja. Poimi yhden kierroksen kaikkien otteluiden kertoimet samalta hetkeltä usealta välittäjältä, laske jokaiselle valinnalle mediaanihinta ja jaa se matalan katteen välittäjän hinnalla. Jos suhdeluku pienenee kertoimen kasvaessa, vinouma on läsnä myös siinä sarjassa, jota itse pelaat. Kymmenen ottelun otos riittää suunnan näkemiseen.

Usein kysytyt kysymykset

Mikä on suosikki–altavastaaja-vinouma?

Suosikki–altavastaaja-vinouma tarkoittaa, että pitkien kertoimien kohteet on hinnoiteltu suhteessa tiukemmiksi kuin lyhyiden kertoimien kohteet. Vedonvälittäjä lataa suuremman osan katteestaan altavastaajaan, jolloin vedon odotusarvo heikkenee sitä mukaa kuin kerroin kasvaa.

Kuinka paljon pitkän kertoimen pelaaminen maksaa?

81 ottelun ja 25 välittäjän aineistossa mediaanihinnalla lyödyn vedon odotusarvo oli −4,2 prosenttia, kun lopputuloksen todennäköisyys oli yli 55 prosenttia, ja −16,8 prosenttia, kun se oli alle 10 prosenttia. Ero ääripäiden välillä on nelinkertainen.

Kannattaako siis pelata vain suosikkeja?

Ei kannata. Suosikeissa on vähemmän katetta, mutta niiden mekaaninen pelaaminen tuotti aineistossa silti −4,2 prosenttia. Vinouma kertoo, missä kohtaa markkinaa sisäänpääsy on halvin, ja voitollisuus vaatii silti oman näkemyksen tai paremman hinnan.

Miksi vedonvälittäjä hinnoittelee altavastaajan tiukemmin?

Syitä on useita: pitkiä kertoimia ostetaan enemmän, yhden altavastaajan osuminen maksaa välittäjälle moninkertaisesti suosikkiin nähden, kertoimen pyöristys on pitkässä päässä karkeampaa ja pienen todennäköisyyden arviointi on suhteessa epätarkempaa.

Esiintyykö vinoumaa vedonvälitysporsseissa?

Tässä aineistossa ei esiintynyt. Kahdella pörssillä ero suosikin ja altavastaajan odotusarvon välillä oli 0,2 prosenttiyksikköä ja −0,6 prosenttiyksikköä, kun se perinteisillä välittäjillä oli enimmillään 8,2 prosenttiyksikköä. Vinouma vaikuttaa siis olevan hinnoittelupäätös.

Missä markkinassa vinouma on suurin?

Voittajakertoimissa. Mestaruusmarkkinoiden kate oli 16,5–27,4 prosenttia yksittäisellä välittäjällä, kun yksittäisen ottelun lopputulosmarkkinassa se on tyypillisesti 5–10 prosenttia. Pisimmissä kohteissa kahden välittäjän hintaero samasta joukkueesta oli enimmillään 166 prosenttia.

Voiko vinouman vaikutuksen välttää?

Suurimmaksi osaksi voi hakemalla parhaan hinnan. Kun jokainen veto lyödään parhaalla tarjolla olleella kertoimella, odotusarvo asettui aineiston jokaisessa haarukassa −1,8 prosentin ja +3,8 prosentin välille, eli hintahaarukoiden välinen ero käytännössä katosi.

Paljonko altavastaajan pelaaminen vaatii etua?

Kohteessa, jonka markkinahinta on 6.00 ja reilu hinta 6.67, nollatulokseen tarvitaan 16,7 prosentin oma arvio markkinan 15,0 prosentin arviota vastaan. Ero on kuudennes koko arviosta. Suosikkipäässä vastaava vaatimus on noin kuusi prosenttia arvion koosta.

Onko vinouma yhtä suuri kaikissa sarjoissa?

Ei ole. Suosikin ja pisimmän vaihtoehdon odotusarvon ero oli Valioliigassa 0,3 prosenttiyksikköä, MLS:ssä 2,4 ja Liga MX:ssä 7,8 prosenttiyksikköä. Suosikin hinta oli sen sijaan kaikissa sarjoissa noin viisi prosenttia reilun alapuolella. Vinouma on pienimmillään sarjoissa, joita hinnoittelee moni välittäjä.

Miksi yhdistelmävedon kate kasvaa niin nopeasti?

Yhdistelmävedon kerroin on jalkojen kertoimien tulo, joten myös jokaisen jalan kate kertautuu. Aineiston luvuilla neljän suosikin kupongin odotusarvo on −15,8 prosenttia ja neljän altavastaajan kupongin −38,9 prosenttia. Viiden altavastaajan kuponki palauttaa keskimäärin 54 senttiä eurolta.

Onko tasapeli hinnoiteltu huonommin kuin voittovalinnat?

Tasapelin odotusarvo oli koko aineistossa −9,0 prosenttia ja muiden valintojen −6,4 prosenttia, mutta ero selittyy pääosin sillä, että tasapeli on keskimäärin epätodennäköisempi. Kun verrataan samalla todennäköisyysvälillä olevia valintoja, ero kutistuu noin prosenttiyksikköön.

Näkyykö vinouma myös kahden vaihtoehdon markkinoilla?

Näkyy vaimeampana. Aineiston MLB-otteluissa suosikin odotusarvo oli −4,1 prosenttia ja altavastaajan −5,5 prosenttia, eli ero oli 1,4 prosenttiyksikköä. Kolmen vaihtoehdon jalkapallossa ero oli tyypillisesti 3–5 prosenttiyksikköä, koska hinnat hajaantuvat leveämmälle.

← Kaikki jutut