Jatkoaika ja kertoimet: miten sääntö muuttaa hinnan

Jatkoajan sääntö muuttaa kerrointa, koska se muuttaa sitä, mitä veto kattaa. Saman joukkueen voitto samassa ottelussa hinnoitellaan kahdella eri hinnalla sen mukaan, ratkeaako veto 60 minuutin jälkeen vai vasta voittomaalikilpailun jälkeen: Tappara–Kärpät-ottelussa 22. syyskuuta 2026 Tapparan kotivoitto maksoi sääntöajan markkinassa 1.84 ja jatkoajan sisältävässä rahalinjassa 1.45. Ero on 27 prosenttia, ja se syntyy kokonaan säännöstä.

Mitä kerroin oikeastaan kattaa?

Kerroin on hinta väitteelle, ja väitteen rajat määrää sääntökirja. Neljä termiä kannattaa erottaa heti, koska ne sekoittuvat suomeksi jatkuvasti:

• Sääntöaika on ottelun normaali kesto: jääkiekossa kolme kahdenkymmenen minuutin erää, jalkapallossa kaksi 45 minuutin puoliaikaa.
• Lisäaika on tuomarin sääntöajan päälle mittaama, pelikatkoista kertynyt aika. Se kuuluu sääntöaikaan ja siten tavalliseen 1X2-vetoon.
• Jatkoaika on erillinen, sääntöjen määräämä lisäjakso tasatilanteen ratkaisemiseksi. Jalkapallon cup-ottelussa se on kaksi kertaa 15 minuuttia, jääkiekossa viiden minuutin kolme vastaan kolme -jakso, koripallossa viisi minuuttia.
• Voittomaalikilpailu ja rangaistuspotkukilpailu ovat jatkoajan jälkeinen viimeinen ratkaisukeino.

Vedonlyöntimarkkinat on rakennettu näiden rajojen ympärille kahdella eri tavalla, ja kumpikin tapa on yhtä pätevä. Eurooppalainen perinne hinnoittelee sääntöajan kolmella vaihtoehdolla: koti, tasapeli, vieras. Pohjoisamerikkalainen perinne hinnoittelee lopputuloksen kahdella vaihtoehdolla, jolloin jatkoaika ja voittomaalikilpailu kuuluvat vetoon. Jälkimmäisestä käytetään nimeä rahalinja (moneyline).

Samasta ottelusta on siis olemassa kaksi markkinaa, joissa sama joukkue on eri hintainen. Hintaeroa ei selitä näkemysero joukkueiden vahvuudesta. Se on suoraa seurausta siitä, että toisessa markkinassa veto voittaa useammin.

Sama ottelu, kaksi hintaa

Liiga tarjoaa tästä puhtaan esimerkin, koska sen otteluita hinnoitellaan molemmilla tavoilla. Tappara isännöi Kärppiä 22. syyskuuta 2026. Suomalaiselle pelaajalle tuttu 1X2 koskee 60 minuuttia, ja sen rinnalla osa välittäjistä tarjoaa kaksihaaraista rahalinjaa, joka ratkeaa vasta kun ottelulla on voittaja.

Kärppien hinta liikkuu vielä rajummin: 3.55–4.00 sääntöajan markkinassa ja 2.65–2.67 rahalinjassa. Altavastaajan kerroin putoaa noin neljänneksellä, kun jatkoaika otetaan mukaan.

Tämä on se kohta, jossa kokematon vedonlyöjä tekee kalleimman virheensä. Kaksi hintaa näyttävät samalta vedolta, ja korkeampi valitaan siksi, että se on korkeampi. Sääntöajan 1.84 on kuitenkin korkeampi juuri siksi, että se häviää myös silloin, kun Tappara voittaa ottelun jatkoajalla.

Kuinka suureksi markkina hinnoittelee jatkoajan?

Sääntöajan tasapelin hinta on suoraan mitattava arvio siitä, kuinka usein ottelu menee jatkoajalle. Kun 1X2:n kolmesta hinnasta poistetaan välittäjän kate, tasapelille jäävä osuus on markkinan todennäköisyys sille, että 60 minuutin jälkeen ollaan tasan.

Kahden NHL-ottelun aineistossa, jossa 15 välittäjää hinnoitteli sääntöajan kolmihaaraisesti, tasapelin vigitön osuus asettui näin:

Hajonta on pientä. Kyse on markkinan vakiintuneesta arviosta, jonka jokainen välittäjä jakaa suunnilleen samanlaisena. Kaksi asiaa erottuu.

Ensinnäkin noin joka viides jääkiekko-ottelu on markkinan mielestä tasan sääntöajan jälkeen. Se on iso osuus koko hinnasta, ja se osuus siirtyy kokonaan voittajille, kun siirrytään rahalinjaan.

Toiseksi tasaisessa ottelussa tasapeli on kalliimpi kuin epätasaisessa. Toronto ja Montréal hinnoiteltiin käytännössä yhtä vahvoiksi, ja niiden ottelussa tasapelin osuus on runsaan prosenttiyksikön suurempi kuin Vegasin ja Chicagon selvästi epätasaisemmassa kohtaamisessa. Sama ilmiö näkyy jalkapallossa voimakkaampana: mitä suurempi ero joukkueiden välillä on, sitä harvemmin peli päätyy tasan.

Miten markkina jakaa jatkoajan?

Tähän asti kyse on ollut kirjanpidosta. Kiinnostava kysymys alkaa siitä, kenelle tasapelin osuus siirtyy, kun jatkoaika otetaan mukaan.

Suoraviivainen oletus on, että jatkoaika jaetaan samassa suhteessa kuin sääntöaika: jos Tappara voittaa sääntöajan ratkaisuista 68 prosenttia, se voittaisi myös jatkoajoista 68 prosenttia. Toinen ääripää on puhdas kolikonheitto, 50/50. Oikea vastaus on laskettavissa, koska molemmat markkinat ovat näkyvissä.

1. Poista kate sääntöajan hinnoista

   Coolbetin 1X2 oli Tappara 1.84, tasapeli 4.25, Kärpät 4.00. Käänteisluvut ovat 0,5435, 0,2353 ja 0,2500, joiden summa on 1,0288. Jaa jokainen summalla: Tappara 52,8 %, tasapeli 22,9 %, Kärpät 24,3 %.

2. Poista kate rahalinjasta

   Pinnaclen hinnat 1.45 ja 2.67 antavat käänteisluvut 0,6897 ja 0,3745, summa 1,0642. Jaettuna: Tappara 64,8 %, Kärpät 35,2 %.

3. Laske, paljonko suosikki sai lisää

   64,8 − 52,8 = 12,0 prosenttiyksikköä. Tämä on se osa tasapelin potista, jonka markkina antaa Tapparalle.

4. Suhteuta potin kokoon

   12,0 / 22,9 = 52 prosenttia. Markkina olettaa siis, että Tappara voittaa hieman yli puolet niistä otteluista, jotka menevät jatkoajalle.

Kun sama lasku tehdään kaikille viidelle sääntöajan hinnalle ja kolmelle rahalinjahinnalle, saadaan 15 arviota samasta luvusta. Ne asettuvat välille 49,0–59,6 prosenttia, mediaani 55,9 ja keskiarvo 55,2 prosenttia. Tapparan osuus sääntöajan ratkaisuista on samassa aineistossa 66,2–68,5 prosenttia.

Markkina siis puolittaa suosikin edun jatkoajalla. Tapparan 68 prosentin ylivoima sääntöajassa kutistuu 56 prosentin ylivoimaksi jatkoajalla. Hinnoittelu on looginen, ja syy löytyy säännöistä.

Kolme vastaan kolme -jatkoaika on avointa peliä, jossa yksi hyvä syöttö ratkaisee. Joukkueen rakenteellinen etu, siis neljän kentällisen syvyys, alivoimapelin laatu ja kyky pitää kiekkoa 60 minuuttia, menettää merkitystään, kun kentällä on kolme pelaajaa ja aikaa viisi minuuttia. Voittomaalikilpailu on vielä kapeampi: kolme laukojaa ja maalivahti. Molemmat vaiheet suosivat satunnaisuutta. Saman suuntainen havainto pätee jääkiekon erikoistilanteisiin ja niiden arvoon markkinoilla: mitä pienempi otos ratkaisee, sitä vähemmän paremmuus ehtii näkyä.

Kaikki välittäjät eivät ole samaa mieltä

NHL-aineistossa sama lasku paljastaa selvän näkemyseron. Vegas–Chicago-ottelussa kolme välittäjää hinnoitteli sekä sääntöajan että rahalinjan:

BetMGM ja FanDuel päätyvät täsmälleen samaan 55 prosenttiin kuin Liiga-aineiston mediaani. DraftKings hinnoittelee jatkoajan lähes samaksi kuin sääntöajan, eli sen mallissa Vegasin paremmuus säilyy kolme vastaan kolme -pelissä ja voittomaalikilpailussa sellaisenaan.

Käytännön merkitys on suora. Jos pidät 55 prosentin arviota oikeana, DraftKingsin hinnoittelu antaa Chicagolle liian vähän painoa ottelun voittajana suhteessa siihen, miten se hinnoittelee saman joukkueen 60 minuutissa. Kahden markkinan ristiin laskeminen on tapa löytää tällaiset erot ilman omaa malliakin: riittää, että välittäjän kaksi hintaa eivät ole keskenään johdonmukaisia.

Kuinka paljon sääntö siirtää hintaa

Kun jatkoajan jakaumaksi kiinnittää markkinan oman mediaanin, sääntöajan reilun hinnan voi muuntaa koko ottelun reiluksi hinnaksi suoraan. Alla olevassa taulukossa on tehty juuri se: vigittömät sääntöajan todennäköisyydet on otettu aineiston hinnoista ja tasapelin potti on jaettu suosikille 55 prosenttia. Tasaisessa Toronto–Montréal-ottelussa jako on symmetrian nojalla tasan.

Yksi säännönmukaisuus toistuu: altavastaajan hinta laskee enemmän kuin suosikin. Kärppien reilu hinta putoaa 30 prosenttia ja Tapparan 19 prosenttia, Chicagon 31 prosenttia ja Vegasin 18 prosenttia. Syy on puhtaasti aritmeettinen. Tasapelin potista altavastaaja saa 45 prosenttia eli noin kymmenen prosenttiyksikköä, mutta sen oma sääntöajan osuus on vain reilut 22 prosenttia. Lisäys on siis lähes puolet siitä, mitä sillä alun perin oli. Suosikilla sama kymmenkunta prosenttiyksikköä on pieni lisä 56 prosentin päälle.

Tästä seuraa käytännön ohje siihen, milloin markkinan vaihtaminen kannattaa. Jos näkemyksesi koskee sitä, kuka on parempi joukkue, sääntöajan markkina heijastaa sen puhtaimmin. Jos näkemyksesi koskee sitä, että ottelu on tasaisempi kuin markkina uskoo, rahalinja palkitsee sen voimakkaammin, koska tasapelin potti valuu siinä altavastaajalle.

Miksi sarjapistejärjestelmä nostaa tasapelin hintaa

Markkinan 21–24 prosentin tasapelihinta on korkeampi kuin pelkkä maaliodotusmalli antaisi ymmärtää, ja syy on sarjataulukossa.

NHL jakaa voitosta kaksi pistettä ja jatkoajalla tai voittomaalikilpailussa hävinneelle yhden. Liiga käyttää neliportaista asteikkoa: kolme pistettä sääntöajan voitosta, kaksi jatkoajan tai kilpailun voitosta, yksi sen häviämisestä ja nolla sääntöajan tappiosta. Molemmissa järjestelmissä tasatilanne kolmannen erän lopussa on jo ansaittu piste, joka katoaa kokonaan, jos päästää maalin.

Kannustin on ilmeinen. Tasatilanteessa kolmannen erän viimeisillä minuuteilla riskinotosta rangaistaan epäsymmetrisesti: voitto tuo yhden lisäpisteen, tappio vie yhden varman. Joukkueet pelaavat siksi loppuhetket varmistellen, kiekko pidetään turvallisissa paikoissa ja vaihdot tehdään lyhyinä. Lopputulos on, että tasan olevat ottelut päätyvät jatkoajalle useammin kuin maalivauhdin perusteella luulisi.

Tämä on hyvä muistaa, kun rakentaa omaa arviota jääkiekon sääntöajan tasapelille. Pelkkä maalien odotusarvoon perustuva malli aliarvioi tasapelin systemaattisesti, koska se olettaa maalivauhdin samaksi läpi ottelun. Todellisuudessa vauhti hidastuu juuri niissä otteluissa ja niinä minuutteina, joilla on tasapelin kannalta eniten merkitystä.

Jalkapallon cup-ottelussa pisteitä ei jaeta, mutta vastaava kannustin on silti olemassa. Altavastaaja, joka arvioi pärjäävänsä rangaistuspotkukilpailussa paremmin kuin avoimessa pelissä, pelaa viimeiset kaksikymmentä minuuttia tietoisesti tasapelin varaan. Se nostaa tasapelin todennäköisyyttä ja samalla sen hintaa niissä otteluissa, joissa voimasuhteet ovat epätasaiset.

Elävä kerroin: markkinat erkanevat loppua kohti

Kahden markkinan ero kasvaa ottelun edetessä, ja tasatilanteessa se kasvaa jyrkästi. Yksinkertainen esimerkki näyttää miksi.

Oletetaan tasaväkinen jääkiekko-ottelu, jossa tilanne on tasan, jäljellä olevat sääntöajan maalit jakautuvat tasan joukkueiden kesken ja jatkoaika on kolikonheitto. Kun ottelua on jäljellä vähemmän, kasvaa todennäköisyys sille, ettei sääntöajalla enää synny maalia:

Sääntöajan hinnat karkaavat: kotivoitto 60 minuutissa kulkee viidestä kahteenkymmeneen, kun kelloa juoksutetaan. Rahalinja seisoo koko ajan kahdessa. Kello ei muuta sitä, kumpi voittaa ottelun, kun molemmat vaihtoehdot ovat symmetriset.

Ero on merkittävä livevedonlyönnissä. Sääntöajan markkinassa aika on hinnan päätekijä, ja tasatilanteessa sen liike on ennustettavaa. Rahalinjassa aika ei liikuta hintaa juuri lainkaan; siellä hintaa liikuttavat maalit, ylivoimat ja maalivahdin poisto. Kaksi markkinaa reagoivat siis eri asioihin, mikä tekee niistä livetilanteessa toisiaan täydentäviä.

Jalkapallo: 90 minuuttia on markkinan oletus

Jalkapallon 1X2 koskee 90 minuuttia ja tuomarin lisäaikaa. Jatkoaika ja rangaistuspotkukilpailu jäävät sen ulkopuolelle myös cup-otteluissa, joissa ottelulla on pakko olla voittaja. Tämä on maailmanlaajuinen vakio, ja se pätee myös silloin, kun 1X2:ta tarjotaan MM-finaalista.

Käytännössä se tarkoittaa, että cup-ottelusta on kaksi eri vetoa. Kotivoitto ratkeaa 90 minuutissa. Jatkoonpääsy ratkeaa vasta, kun jompikumpi on voittanut. Jälkimmäistä tarjotaan omana markkinanaan, mutta sen hinnan voi johtaa itse 1X2:sta.

DFB-Pokalin otteluita hinnoiteltiin 20. syyskuuta 2026 näin (Tipico, 90 minuuttia):

Jatkoonpääsyn todennäköisyys on joukkueen 90 minuutin voittotodennäköisyys lisättynä osuudella tasapelin potista. Osuuden suuruus riippuu siitä, miten arvioit jatkoajan ja rangaistuspotkukilpailun. Kaksi luontevaa ääripäätä antavat haarukan:

Kaksi ääripäätä erottuu taulukosta. Dortmund–Bremen on epätasaisin pari, ja siinä Bremenin jatkoonpääsy hinnoitellaan välille 5.18–7.64. Haarukan leveys on 47 prosenttia, eli koko veto riippuu enemmän jatkoajan oletuksesta kuin 90 minuutin näkemyksestä. Dresden–Schalke taas on aineiston tasaisin ottelu, ja sen tasapelin osuus on suurin, 25,8 prosenttia. Juuri siinä siirtymä 1X2:sta jatkoonpääsyyn liikuttaa hintoja eniten absoluuttisesti: Schalken hinta kulkee 2.10:stä johonkin väliltä 1.56–1.65.

Näistä kahdesta on vedettävissä sama johtopäätös kuin jääkiekon puolella. Tasapelin osuus on se polttoaine, jolla siirtymä tehdään. Kun tasapeli on kallis, siirtymä on iso; kun tasapeli on halpa, jatkoonpääsy maksaa melkein saman kuin voitto.

Haarukka on suosikilla kapea ja altavastaajalla leveä. Wolfsburgin jatkoonpääsy maksaa 4.40 tai 5.81 pelkästään sen mukaan, kumpaa oletusta käyttää. Ero on kolmannes hinnassa, ja se syntyy yhdestä ainoasta arviosta.

Tässä on syy siihen, miksi altavastaajan jatkoonpääsyä kannattaa hinnoitella huolella. Jääkiekon aineisto antaa suuntaa myös tähän: mitä lyhyempi ja kapeampi ratkaisuvaihe on, sitä lähempänä kolikonheittoa se on. Jalkapallon 30 minuutin jatkoaika on pitkä jakso, jossa parempi joukkue ehtii näkyä, kun taas rangaistuspotkukilpailu on lähellä tasajakoa. Oikea luku on siksi sarakkeiden välissä ja sitä lähempänä vasenta saraketta, mitä useammin arvioit kilpailun ratkaisevan ottelun.

1. Laske 1X2:n vigittömät todennäköisyydet

   Freiburg–Wolfsburg: käänteisluvut 0,7407, 0,1818 ja 0,1538, summa 1,0764. Jaettuna Freiburg 68,8 %, tasapeli 16,9 %, Wolfsburg 14,3 %.

2. Päätä jatkoajan jakauma

   Kolikonheitto antaa molemmille puolet tasapelin potista. Sääntöajan suhteuttaminen antaa Freiburgille 82,8 prosenttia potista, koska se voittaa 90 minuutin ratkaisuista saman osuuden.

3. Lisää osuus voittotodennäköisyyteen

   Kolikonheitolla Freiburg 68,8 + 8,5 = 77,3 %. Suhteutettuna 68,8 + 14,0 = 82,8 %.

4. Muunna hinnaksi

   1 / 0,773 = 1.29 ja 1 / 0,828 = 1.21. Vertaa tätä siihen, mitä jatkoonpääsystä tarjotaan.

Muunnoksen matematiikka on sama kuin todennäköisyyden ja kertoimen välisessä muunnoksessa yleensä; ainoa lisäys on tasapelin potin jakaminen.

Sama 90 minuutin raja koskee cup-ottelussa myös muita markkinoita. Maalimäärä, tasoitus ja maalintekijämarkkinat ratkeavat sääntöajan päätteeksi, jollei markkinan nimessä lue toisin. Jatkoajalla syntynyt maali ei siis auta ylivetoa eikä maalintekijävetoa, vaikka se näkyy tulostaulussa ja ottelun virallisessa tilastossa. Tämä johtaa säännöllisesti tilanteisiin, joissa ottelu päättyy lukemiin 3–2 jatkoajan jälkeen, mutta yli 2,5 maalin veto on hävinnyt, koska sääntöajalla maaleja tuli kaksi.

Jatkoonpääsymarkkinan hinta poikkeaa usein hieman siitä, mitä 1X2:sta laskemalla saa. Osa erosta on katetta, koska kaksihaaraiseen markkinaan mahtuu vähemmän marginaalia kuin kolmihaaraiseen. Loppu on välittäjän oma arvio jatkoajan ja rangaistuspotkukilpailun jakaumasta. Kun oma laskelma ja tarjottu hinta eroavat selvästi, ero kertoo täsmälleen sen, kuinka eri mieltä olette siitä, mitä tapahtuu 90 minuutin jälkeen. Se on kapea ja tarkkarajainen näkemysero, ja siksi helpompi arvioida kuin koko ottelun lopputulos.

Lajit, joissa tasapeliä ei ole

Osassa lajeja sääntö poistaa tasapelin kokonaan, jolloin koko kysymys näyttää katoavan. Se siirtyy kuitenkin toiseen markkinaan.

Koripallossa jatkoaikoja pelataan niin monta viiden minuutin jaksoa kuin tarvitaan. Rahalinjassa tämä ei näy mitenkään, koska tasapeliä ei voi lyödä vetoa. Pistemäärämarkkinassa se näkyy suoraan: jatkoaika tuo peliin ylimääräisiä minuutteja ja ylimääräisiä pisteitä, eikä yliveto maksa siitä mitään. Tasaisessa ottelussa yliveto saa siis pienen ilmaisen option, ja hinnoittelun kuuluu sisältää se. Sama pätee tasoitukseen: jatkoajan pisteet lasketaan mukaan.

Amerikkalaisessa jalkapallossa runkosarjaottelu voi päättyä tasan jatkoajan jälkeen. Rahalinja on tällöin useimmiten mitätön ja panos palautetaan, mikä tekee tasapelistä vedon kannalta olemattoman tapahtuman. Pudotuspeleissä pelataan voittajan ratkeamiseen asti, joten mitätöinnin mahdollisuutta ei ole.

Koripallon jatkoaika eroaa jääkiekon ja jalkapallon jatkoajasta yhdellä tärkeällä tavalla: se on pelillisesti sama peli kuin sääntöaika. Viittä vastaan viisi pelataan normaalien sääntöjen mukaan, samoilla pelaajilla ja samalla taktiikalla. Siksi koripallon jatkoajalla paremmuus näkyy suunnilleen yhtä hyvin kuin sääntöajalla, kun taas jääkiekon kolme vastaan kolme on oma lajinsa. Tämä on syy siihen, miksi jääkiekon 55/45-havainto ei siirry sellaisenaan muihin lajeihin.

Tenniksessä jatkoaikaa ei ole, mutta ratkaisevan erän sääntö tekee saman työn. Grand Slam -turnauksissa ratkaiseva erä päättyy nykyisin kymmenen pisteen tie breakiin tilanteessa 6–6, kun aiemmin osassa turnauksia pelattiin kahden pelin eroon ilman ylärajaa. Muutoksella on suora vaikutus pelimäärämarkkinaan. Vanhalla säännöllä ratkaisevan erän pituudella ei ollut kattoa, ja Wimbledonissa nähtiin vuonna 2010 ottelu, jonka viides erä päättyi lukemiin 70–68. Ylivedon ostaja osti tuolloin tuntemattoman kokoista häntää. Nykysäännöllä suurin mahdollinen pelimäärä on tiedossa etukäteen, ja pelimäärän jakauma on selvästi kapeampi.

Mitä markkinan nimi kertoo

Suurin osa tämän jutun virheistä vältetään lukemalla markkinan nimi ajatuksella. Nimistö on vakiintunut, ja sama markkina kulkee suomeksi ja englanniksi eri nimillä.

Kaksi viimeistä riviä kannattaa lukea kahdesti. Kaksoismahdollisuus ja tasapelin mitätöivä veto ovat molemmat sääntöajan markkinoita, vaikka ne kuulostavat siltä kuin ne suojaisivat jatkoajan varalta. Cup-ottelussa, joka menee jatkoajalle, kaksoismahdollisuus 1X on jo voittanut ja 12 hävinnyt, riippumatta siitä kuka lopulta etenee. Näiden markkinoiden johtaminen 1X2:sta on sama laskutoimitus kuin jatkoonpääsyn johtaminen, mutta ilman tasapelin potin jakamista.

Jos markkinan nimi jättää asian auki, ajanjakso löytyy sääntösivulta. Epäselvässä tapauksessa nyrkkisääntö on, että kolmihaarainen markkina koskee sääntöaikaa ja kaksihaarainen koko ottelua, koska tasapeli on kolmannen haaran ainoa olemassaolon syy.

Mistä virheet syntyvät

Sääntöjen ja markkinoiden sekoittuminen tuottaa neljä toistuvaa virhettä.

Kaksi ensimmäistä virhettä ovat kirjanpitovirheitä, ja ne korjaantuvat lukemalla markkinan nimi. Kolmas on mallinnusvirhe ja tämän jutun mitattava havainto: markkina itse arvioi suosikin edun jatkoajalla noin puoleksi siitä, mitä se on sääntöajassa.

Neljäs virhe on kallein, koska se paljastuu vasta tuloksen jälkeen. Cup-ottelussa, joka menee jatkoajalle, 1X2-veto on jo ratkennut tasapeliin siinä vaiheessa, kun katsoja luulee ottelun olevan yhä kesken.

Mitä tästä jää käteen

Kaksi markkinaa samasta ottelusta on mahdollisuus, koska niiden pitäisi olla keskenään johdonmukaisia. Kun ne eivät ole, ero on mitattavissa ilman omaa malliakin.

Tappara–Kärpät-ottelussa laskutoimitus kulkee näin: Coolbetin sääntöajan hinnoista saa vigittömät osuudet 52,8 / 22,9 / 24,3, ja kolikonheitto-oletuksella Tapparan ottelun voitolle syntyy reilu hinta 1.56 ja Kärpille 2.80. Tarjolla olleet rahalinjahinnat 1.50 ja 2.67 jäivät molemmat tämän alle, mikä kertoo, että kolmihaarainen markkina oli tässä ottelussa tiukemmin hinnoiteltu kuin kaksihaarainen. Kun toinen markkina on katteeltaan 2,9 prosenttia ja toinen 4,1–6,4 prosenttia, tiukempi on parempi lähtökohta oman arvion vertailukohdaksi.

Sääntö on siis hinnoittelutekijä siinä missä kokoonpano tai kotietu. Erona on, että sääntö on tiedossa etukäteen ja sama joka ottelussa. Se tekee siitä harvinaisen helpon paikan tarkistaa, onko markkina johdonmukainen itsensä kanssa.

Kolme lukua kannattaa pitää muistissa. Jääkiekossa sääntöajan tasapeli maksaa noin viidenneksen koko ottelusta, ja se viidennes siirtyy kokonaan voittajille, kun markkina vaihtuu. Suosikin osuus siitä on markkinan hinnoittelun mukaan noin 55 prosenttia, kun sen osuus sääntöajan ratkaisuista on 68 prosenttia. Jalkapallon cup-ottelussa sama siirtymä tehdään tasapelin potista, jonka koko vaihtelee 17 prosentista 26 prosenttiin sen mukaan, kuinka tasainen ottelu on.

Näillä kolmella luvulla kuka tahansa voi johtaa toisen markkinan hinnan ensimmäisestä kahdessa minuutissa. Se on lyhyt harjoitus, ja se paljastaa nopeammin kuin mikään muu tarkistus, onko tarjottu hinta linjassa sen kanssa, mitä sama välittäjä uskoo samasta ottelusta toisessa ikkunassa.

Usein kysytyt kysymykset

Sisältyykö jatkoaika jalkapallon 1X2-vetoon?

Ei sisälly. Jalkapallon 1X2 ratkeaa 90 minuutin ja tuomarin lisäajan jälkeen myös cup-otteluissa. Jos ottelu menee jatkoajalle, 1X2-veto on ratkennut tasapeliin. Jatkoajan ja rangaistuspotkukilpailun kattaa erillinen jatkoonpääsymarkkina.

Mitä eroa on lisäajalla ja jatkoajalla?

Lisäaika on tuomarin sääntöajan päälle mittaama aika, joka korvaa pelikatkot, ja se kuuluu tavalliseen 1X2-vetoon. Jatkoaika on erillinen sääntöjen määräämä jakso tasatilanteen ratkaisemiseksi, jalkapallossa kaksi kertaa 15 minuuttia.

Miksi sama joukkue maksaa jääkiekossa kaksi eri hintaa?

Suomalainen ja eurooppalainen 1X2 koskee 60 minuuttia, jolloin tasapeli on oma vaihtoehtonsa. Pohjoisamerikkalainen rahalinja kattaa koko ottelun jatkoaikoineen ja voittomaalikilpailuineen. Jälkimmäinen voittaa useammin, joten sen hinta on matalampi. Tappara–Kärpät-ottelussa hinnat olivat 1.84 ja 1.45.

Kuinka usein jääkiekko-ottelu menee jatkoajalle?

Markkina hinnoittelee sääntöajan tasapelin noin 21–24 prosenttiin. Tasaisessa ottelussa osuus on korkeampi kuin epätasaisessa: Toronto–Montréal 21,8–24,1 prosenttia ja Vegas–Chicago 20,8–21,8 prosenttia.

Voittaako suosikki jatkoajalla yhtä usein kuin sääntöajalla?

Markkinan hinnoittelun mukaan ei. Tappara–Kärpät-ottelussa suosikin osuus sääntöajan ratkaisuista oli 66–69 prosenttia ja jatkoajoista 49–60 prosenttia, mediaani 56 prosenttia. Kolme vastaan kolme -peli ja voittomaalikilpailu kaventavat paremmuuden merkitystä.

Miten lasken jatkoonpääsyn hinnan 1X2:sta?

Poista ensin kate 1X2-hinnoista jakamalla jokainen käänteisluku niiden summalla. Lisää sitten joukkueen voittotodennäköisyyteen osuus tasapelin todennäköisyydestä ja muunna tulos kertoimeksi jakolaskulla 1 jaettuna todennäköisyydellä. Kolikonheitto-oletus antaa puolet tasapelin potista molemmille.

Sisältyykö jatkoaika koripallon pistemäärävetoon?

Kyllä. Koripallon rahalinja, tasoitus ja pistemäärä kattavat kaikki jatkoajat. Tasaisessa ottelussa tämä suosii hieman ylivetoa, koska jatkoaika tuo lisää minuutteja ja pisteitä ilman lisähintaa.

← Kaikki jutut