Maalivahdin torjuntaprosentti ja keskiarvoon palautuminen

Yhden kauden torjuntaprosentti kertoo maalivahdin tasosta vähemmän kuin luku antaa ymmärtää. Kun maalivahti kohtaa sarjakaudella noin 120 torjuttavaa laukausta, pelkkä sattuma heiluttaa hänen prosenttiaan noin neljän prosenttiyksikön keskihajonnalla. Siksi kauden kärkilukema laskee seuraavana vuonna lähes aina ja pohjalukema nousee, vaikka maalivahti pysyisi täsmälleen yhtä hyvänä.

Mitä torjuntaprosentti mittaa

Torjuntaprosentti on yksinkertainen osamäärä: torjunnat jaettuna torjuttavien laukausten määrällä. Torjuttava laukaus tarkoittaa maalia kohti tullutta laukausta, joka joko torjutaan tai päätyy maaliin. Käytännössä nimittäjä saadaan laskemalla yhteen torjunnat ja päästetyt maalit.

Määritelmästä seuraa kolme asiaa, jotka kannattaa pitää mielessä koko loppujutun ajan.

Ensinnäkin ohi menneet ja blokatut laukaukset eivät näy luvussa lainkaan. Maalivahti, jonka joukkue antaa vastustajan laukoa paljon mutta huonoista paikoista, saa nimittäjäänsä vähemmän laukauksia kuin laukausmäärä antaisi olettaa.

Toiseksi luku ei erottele laukauksen laatua. Kymmenen metrin päästä tyhjään nurkkaan ammuttu veto ja 30 metrin mailanveto ovat molemmat yksi laukaus. Rangaistuspotku, jonka torjuminen onnistuu harvoin, painaa nimittäjässä yhtä paljon kuin keskiviivalta tullut lobbi.

Kolmanneksi torjuntaprosentti on lopputulosmittari. Se kertoo, mitä tapahtui. Laukauksen vaikeus jää kokonaan sen ulkopuolelle. Tähän aukkoon on kehitetty post-shot xG ja siihen liittyvät mittarit, jotka arvioivat laukauksen maalintekotodennäköisyyden sen jälkeen, kun pallo on lähtenyt jalasta ja sen suunta ja korkeus tiedetään. Post-shot xG:n ja päästettyjen maalien erotus on niin sanottu estettyjen maalien luku, joka on maalivahtiarvioinnin nykystandardi.

Torjuntaprosentti on silti se luku, joka näkyy tulospalveluissa, otteluennakoissa ja studiokeskusteluissa. Siksi sen tilastollinen käyttäytyminen kannattaa ymmärtää tarkasti.

Miksi yksi kausi on liian lyhyt otos

Ajattele maalivahtia kolikkona, joka kruunaa keskimäärin 71 prosentin todennäköisyydellä. Jos heität sitä 124 kertaa, et saa 88 kruunaa joka kerta. Tulos vaihtelee, ja vaihtelun suuruus on laskettavissa.

Binomijakauman keskihajonta on √(p(1−p)/n), missä p on todellinen torjuntataso ja n torjuttavien laukausten määrä. Sijoitetaan luvut:

1. Valitse taso ja otoskoko

   Käytetään aineiston keskiarvoa p = 0,713 ja tyypillistä sarjakautta n = 124 torjuttavaa laukausta.

2. Laske p(1−p)

   0,713 × 0,287 = 0,2046.

3. Jaa otoskoolla

   0,2046 ÷ 124 = 0,00165.

4. Ota neliöjuuri

   √0,00165 = 0,041 eli 4,1 prosenttiyksikköä.

5. Tulkitse

   Kaksi kolmasosaa kausista osuu välille 67,2–75,4 % ja noin 95 % välille 63,1–79,5 %, vaikka maalivahdin todellinen taso pysyisi täsmälleen samana koko ajan.

Tämä on koko jutun ydin. Kausiluku, joka näyttää dramaattiselta romahdukselta tai läpimurrolta, mahtuu useimmiten sattuman normaaliin heiluntaan. Neljän prosenttiyksikön keskihajonta tarkoittaa, että kahdeksan prosenttiyksikön poikkeama suuntaan tai toiseen tapahtuu säännöllisesti ilman mitään syytä.

Kuuden maalivahdin 17 kautta

Teoria on helppo tarkistaa oikealla aineistolla. Alla on kuuden vakiintuneen eurooppalaisen ykkösmaalivahdin sarjakausikohtaiset torjunnat ja päästetyt maalit kausilta 2022/23, 2023/24 ja 2024/25. Päätaulukossa ovat vain kotimaisen sarjan ottelut, koska eurokenttien otokset jäävät pieniksi ja vastustajaprofiili on toinen. Niihin palataan taulukon jälkeen erikseen.

Rayan kausi 2023/24 on jätetty pois, koska hänen tilastonsa jakautuvat siinä kahden seuran välille tavalla, josta puhdasta sarjakausilukua ei saa irti.

Silmämääräisesti aineisto näyttää sekavalta. Unai Simón nousi 65,4 prosentista 77,4 prosenttiin kahdessa vuodessa. Gregor Kobel putosi 73,3 prosentista 64,7 prosenttiin samassa ajassa. Alisson pysyi kolme kautta putkeen 71,5 ja 73,5 prosentin välissä. Näiden neljän maalivahdin taidoissa tuskin tapahtui mitään, mikä selittäisi kahdeksan prosenttiyksikön liikkeet kumpaankin suuntaan.

Sama maalivahti, sama kausi, eri kilpailu

Aineiston vahvin yksittäinen havainto löytyy, kun sama maalivahti erotellaan saman kauden sisällä kotimaisen sarjan ja Mestarien liigan välillä. Maalivahti on tällöin vakio, joten mikään taitoselitys ei kelpaa.

Yhteensä nämä neljä torjuivat eurokentillä 156 laukausta 191:stä eli 81,7 prosenttia, kun samojen kausien sarjaluku oli noin 71 prosenttia. Kymmenen prosenttiyksikön ero 191 laukauksen otoksella on liian iso pelkäksi sattumaksi: kohinan keskihajonta tuolla otoskoolla on 3,3 prosenttiyksikköä.

Neljä valikoitua maalivahtia ei riitä yleistykseen, ja mekanismi jää tässä hypoteesiksi. Uskottavin selitys on vastustajien profiili. Näiden seurojen Mestarien liigan otteluissa vastustaja on usein pakotettu laukomaan kaukaa ja huonoista kulmista, mikä nostaa torjuntaprosenttia ilman että maalivahti tekee mitään toisin. Sama ilmiö selittää suuren osan siitä, miksi kahden eri joukkueen maalivahtien torjuntaprosentteja ei voi verrata suoraan.

Kuinka suuri osa kauden luvusta on sattumaa

Havaittu hajonta voidaan verrata suoraan siihen, mitä sattuma yksin ennustaisi. Kaavat ovat suoraviivaisia.

Aineiston seitsemäntoista kausiluvun keskiarvo on 71,2 prosenttia ja niiden keskihajonta 3,7 prosenttiyksikköä. Tämä on havaittu hajonta, joka sisältää sekä maalivahtien todelliset tasoerot että sattuman.

Sattuman osuus lasketaan kaudittain. Jokaiselle kaudelle otetaan p(1−p)/n sen oman laukausmäärän mukaan, ja näistä otetaan keskiarvo. Tulos on 17,9 prosenttiyksikköä toiseen, mistä neliöjuuri antaa 4,2 prosenttiyksikköä.

Havaittu hajonta on siis pienempi kuin pelkän sattuman odotus. Aineistossa ei jää mitään ylimääräistä hajontaa, joka pitäisi selittää maalivahtien tasoeroilla.

Käytännön johtopäätös on tärkeämpi kuin tarkka luku. Kun havaitusta hajonnasta suurin osa on kohinaa, kauden torjuntaprosentin ja seuraavan kauden torjuntaprosentin välinen korrelaatio jää heikoksi. Sama pätee mihin tahansa mittariin, jonka otoskoko on pieni suhteessa siihen, kuinka pieniä todelliset tasoerot ovat.

Palautuuko luku oikeasti keskiarvoon?

Aineistossa on kymmenen tapausta, joissa samalta maalivahdilta on peräkkäiset kaudet. Ne voi jakaa kahteen ryhmään sen mukaan, oliko lähtökausi ryhmän keskiarvon ylä- vai alapuolella.

Suunta on odotettu ja liike on iso. Selvimmät yksittäistapaukset kertovat saman tarinan: Simónin 65,4 prosenttia nousi seuraavana kautena 74,2 prosenttiin, ja Maignanin 66,7 prosenttia nousi 71,9 prosenttiin. Toiseen suuntaan Martínezin 72,1 prosenttia laski 66,4 prosenttiin ja Kobelin 71,4 prosenttia laski 64,7 prosenttiin.

Kolmen tapauksen alaryhmä on liian pieni tarkkaan päättelyyn, ja yksi liike aineistossa kulkee vastavirtaan: Simónin 74,2 prosenttia nousi vielä 77,4 prosenttiin, tosin vain 62 laukauksen otoksella. Suunta on siitä huolimatta yksiselitteinen kaikissa kymmenessä tapauksessa yhdessä.

Kolme ennustetta samasta datasta

Konkreettisin testi on kysyä, mikä sääntö olisi ennustanut seuraavan kauden parhaiten. Vertailtavana on kolme yksinkertaista tapaa, ja mittarina keskimääräinen absoluuttinen virhe (MAE) niissä kymmenessä tapauksessa.

Edellisen kauden luvun toistaminen oli selvästi huonoin sääntö. Ryhmän keskiarvon käyttäminen sellaisenaan pienensi virheen kolmesta neljäsosaan. Painotettu välimuoto, jossa maalivahdin omalle historialle annetaan viidennes painoa, päätyi käytännössä samaan.

Tämä on keskiarvoon palautuminen puhtaimmillaan. Kun mittarin signaali on heikko, paras arvio yksittäisestä pelaajasta on hyvin lähellä ryhmän keskiarvoa.

Miten arvio kannattaa muodostaa

Palautuksen määrä lasketaan, ja lasku on lyhyt. Painokerroin on

w = taitovarianssi ÷ (taitovarianssi + kohinavarianssi)

ja arvio saadaan kaavalla

arvio = keskiarvo + w × (havaittu − keskiarvo)

Kohinavarianssi tiedetään tarkasti, koska se on p(1−p)/n. Taitovarianssi on se osa, joka pitää arvioida. Jos oletetaan huippumaalivahtien todellisten tasojen keskihajonnaksi kaksi prosenttiyksikköä, taitovarianssi on 4 ja kohinavarianssi 17,9. Silloin w = 4 ÷ 21,9 = 0,18.

1. Ota maalivahdin havaittu luku ja laukausmäärä

   Esimerkki: 65,4 % ja 107 torjuttavaa laukausta.

2. Laske kohinavarianssi

   0,713 × 0,287 ÷ 107 = 0,00191 eli prosenttiyksiköissä 19,1.

3. Valitse taitovarianssi

   Kahden prosenttiyksikön taitohajonnalla varianssi on 4.

4. Laske paino

   w = 4 ÷ (4 + 19,1) = 0,17.

5. Palauta keskiarvoa kohti

   71,3 + 0,17 × (65,4 − 71,3) = 70,3 %. Luku on arvio maalivahdin todellisesta tasosta. Yksittäisen kauden lopputulos heiluu tämän arvion ympärillä otoskoon mukaan.

Esimerkin maalivahti oli Unai Simón kauden 2022/23 jälkeen. Palautettu arvio 70,3 prosenttia jäi 3,9 prosenttiyksikköä toteutuneesta 74,2 prosentista. Havaitun luvun toistaminen olisi jäänyt 8,8 prosenttiyksikköä jälkeen.

Painosta seuraa myös vastaus siihen, kuinka paljon dataa tarvitaan. Jotta omalle luvulle voisi antaa puolet painoa, kohinavarianssin pitäisi laskea taitovarianssin tasolle eli neljään. Yhtälöstä 0,2046 ÷ n = 0,0004 seuraa n ≈ 515 torjuttavaa laukausta. Se on noin neljä täyttä sarjakautta.

Kuinka pitkä otos riittää mihinkin

Sama kaava √(p(1−p)/n) antaa suoran vastauksen siihen, mitä kullakin otoskoolla voi sanoa. Alla olevat laukausmäärät perustuvat aineiston keskiarvoon 3,8 torjuttavaa laukausta ottelussa.

Taulukko kertoo, millä otoksilla keskustelu ylipäätään kannattaa aloittaa. Viiden ottelun torjuntaprosentti heiluu kymmenen prosenttiyksikön keskihajonnalla, joten kaksi maalivahtia voi erota siinä 20 prosenttiyksikköä ilman minkäänlaista tasoeroa. Puolen kauden luku on jo parempi, mutta viiden prosenttiyksikön keskihajonta peittää alleen kaikki realistiset taitoerot huippumaalivahtien välillä.

Käännettynä toisin päin: jos kaksi maalivahtia eroaa todelliselta tasoltaan kahdella prosenttiyksiköllä, otoksen pitää olla noin 515 laukausta ennen kuin heidän havaitut lukemansa erottuvat toisistaan yhden keskihajonnan verran. Neljän kauden vaatimus on epämukava, mutta se on aineiston sanelema.

Mikä oikeasti muuttaa maalivahdin tason

Keskiarvoon palautuminen ei tarkoita, että maalivahdit olisivat muuttumattomia. Se tarkoittaa, että muutokset ovat pieniä suhteessa mittauksen epätarkkuuteen, joten muutoksen osoittamiseen tarvitaan enemmän kuin yksi poikkeava kausi.

Ikä. Maalivahdit saavuttavat huippunsa myöhemmin kuin kenttäpelaajat ja pysyvät huipulla pidempään, koska laji painottaa sijoittumista, lukutaitoa ja reaktiota enemmän kuin juoksunopeutta. Käytännön seuraus on, että 33-vuotiaan maalivahdin heikko kausi on harvemmin merkki lopullisesta laskusta kuin saman ikäisen hyökkääjän.

Loukkaantuminen ja paluu. Pitkä poissaolo katkaisee rytmin ja kutistaa seuraavan kauden otoksen, jolloin sekä todellinen taso että sen mittaus kärsivät yhtä aikaa.

Puolustusjärjestelmän muutos. Uusi valmentaja, korkeampi puolustuslinja tai keskuspuolustajaparin vaihtuminen muuttaa maalivahdille tulevien laukausten profiilia. Tämä näkyy torjuntaprosentissa, vaikka maalivahti itse pysyisi ennallaan.

Sarjan vaihtuminen. Siirto sarjasta toiseen muuttaa laukausten laatua, kirjaamiskäytäntöjä ja vastustajien tasoa samanaikaisesti. Yhden kauden vertailu ennen ja jälkeen siirron ei erottele näitä toisistaan.

Kun jokin näistä muuttuu, oikea reaktio on painottaa uutta dataa hieman enemmän ja vanhaa hieman vähemmän. Palautuskaavan paino on tällöin arvionvarainen, mutta perusperiaate säilyy: yksi kausi on liian lyhyt otos johtopäätökselle, olipa sen taustalla mikä tahansa tarina.

Miksi torjuntaprosentti kertoo myös puolustuksesta

Tähän asti luku on käsitelty pelkkänä otoskokokysymyksenä. Toinen ongelma on se, että torjuntaprosentti mittaa myös joukkuetta.

David Raya torjui Brentfordissa kaudella 2022/23 200 torjuttavaa laukausta, siis 5,3 ottelua kohti, ja päätyi 77,0 prosenttiin. Kaudella 2024/25 Arsenalissa hänelle tuli 120 laukausta eli 3,2 ottelua kohti, ja luku oli 71,7 prosenttia. Sama maalivahti, kaksi vuotta myöhemmin, viisi prosenttiyksikköä matalampi lukema paremmassa joukkueessa.

Selitys ei löydy Rayan käsistä. Kun joukkue puolustaa syvällä ja päästää vastustajan laukomaan paljon kaukaa, torjuttavien laukausten keskimääräinen laatu on heikko ja iso osa niistä on helppoja. Kun joukkue puolustaa korkealla ja päästää vähän mutta laadukkaita paikkoja, jokainen laukaus on vaarallisempi. Laukausmäärän lasku nostaa keskimääräistä vaikeustasoa.

Kobelin kaksi viimeistä kautta osoittavat saman ilmiön toisesta kulmasta. Kaudella 2023/24 hän teki 85 torjuntaa ja päästi 34 maalia. Seuraavana kautena hän teki 86 torjuntaa ja päästi 47 maalia. Torjuntamäärä oli käytännössä identtinen. Muutos tapahtui kokonaan päästettyjen maalien puolella, mikä viittaa siihen, että hänen eteensä päässeiden paikkojen laatu muuttui.

Käytännön ohje seuraa suoraan: jos haluat arvioida maalivahtia, katso estettyjä maaleja suhteessa post-shot xG:hen. Jos haluat arvioida joukkueen puolustusta, katso vastustajalle annettujen paikkojen laatua ja määrää. Torjuntaprosentti yksin ei erottele näitä kahta.

Onko keskiarvoon palautuminen sama asia kuin pelurin harha?

Kaksi asiaa menee usein sekaisin, ja niiden ero on tärkeä.

Pelurin harha on virhepäätelmä, jonka mukaan menneet tulokset muuttavat tulevien todennäköisyyksiä. Kolikko ei muista kruunaputkea eikä ala suosia klaavaa. Maalivahti, joka on pitänyt kuusi nollapeliä, ei ole “velkaa” päästettyjä maaleja.

Keskiarvoon palautuminen on eri asia. Se ei väitä mitään tulevien tapahtumien todennäköisyyksien muuttumisesta. Se sanoo, että havaittu ääriarvo koostui todennäköisesti keskimääräistä paremmasta taidosta ja hyvästä tuurista, ja koska tuuri ei toistu järjestelmällisesti, seuraava havainto asettuu lähemmäs keskiarvoa. Kyse on siitä, miten arvio taustalla olevasta tasosta muodostetaan, kun mittaus on epätarkka.

Ero näkyy siinä, mitä kummastakin seuraa. Pelurin harhasta seuraisi, että Kobelin heikon kauden jälkeen kannattaisi pelata hänen joukkueensa nollapelin puolesta, koska “on vuoro”. Keskiarvoon palautumisesta seuraa, että Kobelin todellinen taso on todennäköisesti lähempänä 70 prosenttia kuin havaittua 64,7 prosenttia, ja tästä arviosta lasketaan hinnat eteenpäin.

Mitä maalivahtiero on kertoimissa

Numeroista pääsee kiinni siihen, mikä on lopulta olennaista: kuinka paljon maalivahtikysymys saa siirtää hintaa.

Aineiston joukkueet kohtasivat keskimäärin 3,8 torjuttavaa laukausta ottelussa. Jos kaksi maalivahtia eroaa todelliselta tasoltaan kahdella prosenttiyksiköllä, ero päästetyissä maaleissa on

3,8 × 0,02 = 0,076 maalia ottelussa.

Muunnetaan tämä markkinahinnoiksi Poisson-jakaumalla, jota käytetään myös maalimäärämarkkinoiden hinnoittelussa.

Kahden prosenttiyksikön maalivahtiero liikuttaa siis maalilinjaa runsaat kaksi prosenttiyksikköä ja nollapelin todennäköisyyttä saman verran. Kertoimissa se on liikettä luokkaa 2.08 → 2.17.

Jos ero on isompi, esimerkiksi viisi prosenttiyksikköä vakiintuneen ykkösvahdin ja selvästi heikomman tuuraajan välillä, vaikutus on 3,8 × 0,05 = 0,19 maalia ottelussa. Silloin yli 2,5 maalin todennäköisyys laskee 48,2 prosentista 43,3 prosenttiin eli 4,9 prosenttiyksikköä, ja reilu kerroin liikkuu 2.08:sta 2.31:een.

Sama laskutapa toimii toiseen suuntaan. Jos maalivahti on kerännyt puoli kautta poikkeuksellisen korkean torjuntaprosentin ja joukkueen nollapelikerroin on sen myötä lyhentynyt, palautettu arvio kertoo, kuinka suuri osa noususta on kestävää. Kun 18 prosentin paino annetaan havainnolle, kymmenen prosenttiyksikön ylisuoritus tarkoittaa arvioon alle kahden prosenttiyksikön korjausta.

Jääkiekon otos on eri kokoluokkaa

Torjuntaprosentti on jääkiekossa vielä keskeisempi mittari kuin jalkapallossa, ja siellä sen tilastollinen asema on toinen, koska laukauksia tulee moninkertaisesti.

Jos maalivahti kohtaa kauden aikana 1 650 torjuttavaa laukausta ja hänen todellinen tasonsa on 90,5 prosenttia, sattuman keskihajonta on

√(0,905 × 0,095 ÷ 1 650) = 0,0072 eli 0,72 prosenttiyksikköä.

Yksi jääkiekkokausi antaa siis noin kuusi kertaa tarkemman mittauksen kuin yksi jalkapallokausi. Ongelma ei silti katoa, koska myös todelliset tasoerot ovat jääkiekossa kapeammalla asteikolla: koko sarjan kärki ja häntä mahtuvat muutaman prosenttiyksikön sisään. Suhde signaalin ja kohinan välillä paranee, mutta yhden kauden lukema on siellä yhtä lailla palautettava keskiarvoa kohti ennen kuin sen varaan rakentaa hinnoittelua.

Laskukaava on identtinen. Vaihda vain p ja n lajin mukaan.

Yleisimmät virheet

Kauden ensimmäisten otteluiden lukujen käyttäminen sellaisenaan. Kymmenen ottelun jälkeen maalivahdilla on noin 38 torjuttavaa laukausta. Sattuman keskihajonta on silloin √(0,2046 ÷ 38) = 7,3 prosenttiyksikköä. Lokakuun torjuntaprosentti on lähes puhdasta kohinaa.

Torjuntamäärän lukeminen taidon merkkinä. Suuri torjuntamäärä kertoo ensisijaisesti siitä, että joukkue päästää paljon laukauksia. Se on puolustuksen mittari.

Nollapeliputken projisoiminen eteenpäin. Nollapelin todennäköisyys riippuu vastustajan luomien paikkojen määrästä ja laadusta. Putki itsessään ei nosta seuraavan nollapelin todennäköisyyttä.

Eri sarjojen lukujen suora vertailu. Laukausprofiilit ja laukausten kirjaamiskäytännöt vaihtelevat sarjoittain, joten 72 prosenttia yhdessä sarjassa ei ole sama asia kuin 72 prosenttia toisessa.

Palautuksen unohtaminen molempiin suuntiin. Sama korjaus tehdään ylisuoritukselle ja alisuoritukselle. Aineistossa alisuorittaneiden palautus oli itse asiassa suurempi (+5,5 pp) kuin ylisuorittaneiden (−1,6 pp).

Mitä tästä jää käteen

Torjuntaprosentti on hyödyllinen luku, kunhan sitä luetaan oikean otoskoon läpi. Yhden sarjakauden lukema sisältää noin 124 havaintoa, ja sattuma yksin heiluttaa sitä neljän prosenttiyksikön keskihajonnalla. Kuuden huippumaalivahdin seitsemäntoista kauden aineistossa kausien välinen hajonta oli 3,7 prosenttiyksikköä eli pienempi kuin sattuman odotus, ja seuraavan kauden ennustaminen ryhmän keskiarvolla toimi paremmin kuin edellisen kauden luvun toistaminen.

Käytännön työjärjestys on lyhyt. Kerää maalivahdista mahdollisimman monta kautta. Palauta havaittu luku keskiarvoa kohti painolla, joka lasketaan otoskoosta. Erottele maalivahdin osuus puolustuksen osuudesta post-shot xG:n avulla. Muunna lopullinen arvio maaleiksi kertomalla se torjuttavien laukausten määrällä, ja vasta sitten kerrointen kielelle.

Kun tämä ketju on kunnossa, maalivahtiuutiset asettuvat oikeaan mittakaavaan. Useimmiten kysymys on parin prosenttiyksikön liikkeestä maalilinjalla, ja se on juuri se ero, joka erottaa perustellun näkemyksen otsikon perusteella tehdystä reaktiosta.

Usein kysytyt kysymykset

Miten torjuntaprosentti lasketaan?

Torjuntaprosentti on torjunnat jaettuna torjuttavien laukausten määrällä. Torjuttavat laukaukset saadaan laskemalla yhteen torjunnat ja päästetyt maalit. Esimerkiksi 88 torjuntaa ja 36 päästettyä maalia antaa 88 / 124 = 71,0 %.

Kuinka paljon torjuntaprosentti heiluu sattumalta yhdessä kaudessa?

Noin neljä prosenttiyksikköä keskihajontana. Kun maalivahti kohtaa 124 torjuttavaa laukausta ja hänen todellinen tasonsa on 71,3 %, binomijakauman keskihajonta on √(0,713 × 0,287 / 124) = 4,1 prosenttiyksikköä. Kahdeksan prosenttiyksikön poikkeama on siis täysin tavallinen.

Mitä keskiarvoon palautuminen tarkoittaa maalivahtitilastoissa?

Poikkeuksellisen korkeaa tai matalaa kausilukemaa seuraa yleensä lähempänä keskiarvoa oleva lukema, koska osa ääriarvosta johtui sattumasta. Kuuden huippumaalivahdin aineistossa keskiarvon yläpuolinen kausi laski seuraavana vuonna keskimäärin 1,6 prosenttiyksikköä ja alapuolinen nousi 5,5 prosenttiyksikköä.

Onko keskiarvoon palautuminen sama asia kuin pelurin harha?

Ei. Pelurin harha väittää virheellisesti, että menneet tulokset muuttavat tulevien todennäköisyyksiä. Keskiarvoon palautuminen koskee arviota taustalla olevasta tasosta: kun mittaus on epätarkka, paras arvio siirtyy kohti ryhmän keskiarvoa. Yksittäisen laukauksen torjumisen todennäköisyys ei muutu aiempien torjuntojen takia.

Kuinka monta kautta tarvitaan luotettavaan arvioon?

Noin neljä täyttä sarjakautta. Jotta maalivahdin oma lukema saisi puolet painosta arviossa, tarvitaan noin 515 torjuttavaa laukausta. Yhden kauden lukemalle sopiva paino on kahden prosenttiyksikön taitohajonnalla vain noin 0,18.

Miksi hyvän joukkueen maalivahdilla voi olla matalampi torjuntaprosentti?

Koska torjuntaprosentti ei erottele laukausten vaikeutta. Syvällä puolustava joukkue päästää paljon kaukolaukauksia, jotka on helppo torjua, ja nostaa siten prosenttia. David Raya torjui Brentfordissa 77,0 % kaudella 2022/23 ja Arsenalissa 71,7 % kaudella 2024/25.

Paljonko maalivahdin vaihtuminen vaikuttaa maalikertoimiin?

Kahden prosenttiyksikön ero torjuntaprosentissa vastaa noin 0,08 maalia ottelussa, kun joukkue kohtaa 3,8 torjuttavaa laukausta. Se siirtää yli 2,5 maalin todennäköisyyttä 48,2 prosentista 46,1 prosenttiin ja nollapelin todennäköisyyttä 27,3 prosentista 29,5 prosenttiin.

Mikä mittari korvaa torjuntaprosentin maalivahdin arvioinnissa?

Estetyt maalit eli post-shot xG:n ja päästettyjen maalien erotus. Post-shot xG arvioi laukauksen maalintekotodennäköisyyden sen jälkeen, kun pallon suunta ja korkeus tiedetään, joten se ottaa huomioon laukauksen vaikeuden. Torjuntaprosentti käsittelee kaikkia laukauksia samanarvoisina.

← Kaikki jutut